Typpibakteerit tekevät yhteistyötä juurten kanssa

Typensitoja- eli palkokasvin typensidontakyky perustuu juurten yhteistyöhön typpibakteerien kanssa. Bakteerit käyttävät hyväkseen kasvin juuren ravintoaineita ja palkokasvi hyödyntää bakteerien ilmasta sitomaa typpeä.

Typpibakteereja löytyy mm. apilalle maasta luontaisesti, mutta bakteerien määrä on usein alhainen. Typensidonnan varmistamiseksi siemen kannattaa ennen kylvöä käsitellä bakteerivalmisteella eli ympätä.

Mailasen, mesikän ja vuohenherneen siemenen ymppäys kannattaa lähes aina.

Valmiiksi ympätty siemen

Yleensä typpibakteerit säilyvät käyttökelpoisina vain lyhyen aikaa kuivien siementen päällä. Maa- tilalla tehtävä typpibakteerien lisäys siemeniin onkin tehtävä juuri ennen kylvöä. Toimenpide on hieman työläs ja sijoittuu kiireisimpään työhuippuun.

Vuosien tutkimus- ja kokeilutyön perusteella olemme kehittäneet menetelmän, millä bakteeri saadaan säilymään hengissä siemenen pinnalla kuukausia. Pakkaamossamme siemenet ympätään valmiiksi typpibakteerilla ja katetaan suojapilleröinnillä.

Suojapilleröinti säilyttää bakteerin, mutta tarjoaa myös muita etuja: Maahan päästyään suojapil- leröinti imee kosteutta ja näin edesauttaa siemenen itämistä. Etenkin kuivissa oloissa tämä ominaisuus saattaa ratkaista taimen selviämisen.

Valmiissa seoksissa voidaan käyttää bakteerikäsiteltyjä siemeniä. Aiemmin seoksien typpikasvit ovat olleet ilman typpibakteeria. Toimitamme kaikkien apiloiden siemenet valmiiksi bakteerikäsiteltynä ja pilleröitynä.
Mailasen siemenissä käytetään myös kuivaymppiä. Käyttämämme ymppäys- ja suojapilleröinti on hyväksytty myös luomutuotantoon.

Typensitojakasvien käyttö

Typensitoja- eli palkokasvin typensidontakyky perustuu juurten yhteistyöhön typpibakteerien kanssa. Bakteerit käyttävät hyväkseen kasvin juuren ravintoaineita ja palkokasvi hyödyntää bakteerien ilmasta sitomaa typpeä. Tehokkaan typensidonnan varmistamiseksi tulee siis huolehtia, että typpibakteereiden olot ovat kunnossa ja että oikean tyyppisiä typpibakteereita on riittävästi.

Kasvualustan tulee olla kohtuullisesti kalkittu. Happamassa maassa typpibakteerit lisääntyvät hitaasti ja säilyvät huonosti.

Viljelyalueen kuivatuksen tulee olla toimiva. Liian kosteassa eivät menesty typpibakteerit eivätkä kasvin juuret. Märkä maa yleensä myös lämpiää hitaasti.

Palkokasvit kannattaa kylvää lämpimään maahan. Tällöin viljelykasvin kasvuunlähtö on nopea ja kilpailukyky rikkakasveihin nähden hyvä. Tavanomaista hieman myöhäisempi muokkaus ja kylvö myös tuhoavat rikkakasveja. Yksivuotisten ja etenkin rehukasvien siementen ymppäys on useimmiten tarpeellinen. Herneelle ja virnoille sopii sama bakteeriymppi. Apiloilla on oma bakteeri. Sinimailanen, valkomesikkä, lupiinit, vuohenherne ja keltamaite kannattaa lähes aina ympätä.

Siemenseoksien käyttö on suositeltavaa. Palkokasvien seassa käytetty heinäkasvi kerää talteen mahdollisen ylimäärätypen ja ehkäisee ravinne- huuhtoumia. Mikäli palkokasvin siemenet ympätään tulee ne sekoittaa heinänsiemeniin vasta ymppäyksen jälkeen. Useiden lajien ja useiden lajikkeiden käyttö seoksissa lisää viljelyvarmuutta.

Puhdistusniitto korkeaan sänkeen voi tulla kysymykseen esimerkiksi viherlannoituskasvustoissa.

Palkokasvikasvuston maahanmuokkaus tai kyntö kannattaa ajoittaa myöhäiseen syksyyn. Joskus kevätkyntökin käy.

Kasvien sisältämät kasviestrogeeni-hormonit voivat aiheuttaa hedelmällisyyshäiriöitä eläimillä. Eniten kasviestrogeenejä on puna-apilassa, hieman vähemmän alsike- ja valkoapilassa sekä hyvin vähän sinimailasessa ja keltamaitteessa. Vuohenherne ei sisällä kasviestrogeenejä. Rehun kuivaus vähentää kasviestrogeenipitoisuuksia.

Etenkin loppukesällä ja syksyllä kylmän apila- kasvuston laidunnus voi aiheuttaa puhaltumista.