Miten syysruisvehnä korjataan kokoviljasäilörehuksi heinäkuussa?

Syysruisvehnä korjataan kokoviljasäilörehuksi heinäkuussa, kun kasvusto on saavuttanut taikinatuleentumisvaiheen ja kuiva-ainepitoisuus on noussut riittävälle tasolle. Oikea korjuuajankohta on ratkaiseva sekä säilönnän onnistumisen että rehun laadun kannalta. Tässä artikkelissa käymme läpi kaikki korjuuseen liittyvät keskeiset kysymykset vaihe vaiheelta.

Missä kasvuvaiheessa syysruisvehnä kannattaa korjata kokoviljasäilörehuksi?

Syysruisvehnä kannattaa korjata kokoviljasäilörehuksi taikinatuleentumisen alkuvaiheessa, jolloin jyvä on vielä pehmeä mutta on saavuttanut suuren osan lopullisesta koostaan. Tämä vaihe osuu tyypillisesti heinäkuuhun, ja se on kompromissi korkean sadon, hyvän energia-arvon ja toimivan säilönnän välillä.

Liian aikaisin korjattu kasvusto sisältää runsaasti vettä, mikä vaikeuttaa säilöntää ja heikentää rehun energia-arvoa. Liian myöhään korjattu kasvusto puolestaan on kuivunut niin paljon, että kasvimassa on vaikea tiivistää ilmatiiviiksi, ja korsiosa menettää sulavuuttaan merkittävästi. Taikinatuleentuminen on se kultainen keskikohta, jossa jyvän tärkkelyspitoisuus on korkea ja koko kasvuston rehuarvo parhaimmillaan.

Mikä kuiva-ainepitoisuus on tavoitteena korjuuhetkellä?

Kokoviljasäilörehun korjuussa tavoitteena on kuiva-ainepitoisuus noin 30–45 prosenttia. Tällä välillä säilöntä onnistuu hyvin ilman esikuivatusta, ja rehu tiivistyy riittävästi ilmatiiviiksi varastossa. Alle 30 prosentin kuiva-ainepitoisuus johtaa helposti puristenesteen muodostumiseen ja huonoon säilöntätulokseen.

Käytännössä kuiva-ainepitoisuutta voidaan arvioida yksinkertaisella puristustestillä: ota kourallinen korjattua kasvustoa ja purista sitä voimakkaasti. Jos kämmeneen jää selvää nestettä, kuiva-ainepitoisuus on liian alhainen. Jos massa murenee eikä pysy kasassa, kasvusto on jo liian kuivaa. Sopivasti kypsä massa muotoutuu käteen mutta ei vuoda nestettä. Tarkempi mittaus onnistuu pikakuivatusmenetelmällä tai lähettämällä näyte laboratorioon.

Miten syysruisvehnän korjuu heinäkuussa eroaa kevätviljojen korjuusta?

Syysruisvehnän korjuu heinäkuussa eroaa kevätviljojen kokoviljasäilörehun korjuusta ennen kaikkea ajoituksessa ja kasvuston ominaisuuksissa. Syysruisvehnä on heinäkuussa selvästi pidemmällä kasvussaan kuin kevätviljat samaan aikaan, sillä se on kylvetty edellisenä syksynä ja käynnistänyt kasvun jo varhain keväällä.

Syysruisvehnän korsi on kevätviljoihin verrattuna pidempi ja kasvusto tiheämpää, mikä tarkoittaa suurempaa kokonaisbiomassaa hehtaaria kohti. Tämä on etu rehuntuotannossa, mutta se asettaa myös vaatimuksia korjuukalustolle, sillä suuri kasvimassa on haastavampi niittää ja silputa tasaisesti. Lisäksi syysruisvehnä saattaa olla heinäkuussa jo kuivempaa kuin kevätviljat olisivat vastaavassa kasvuvaiheessa, joten korjuuikkunaa ei kannata viivytellä.

Mitä korjuukalustoa kokoviljasäilörehun tekemiseen tarvitaan?

Kokoviljasäilörehun korjuuseen tarvitaan ajosilppuri tai niittomurskain yhdistettynä peräkärryllä tai haravalla tehtävään keräilyyn sekä paalaukseen tai laakasiilon täyttöön. Ajosilppuri on tehokkain vaihtoehto suurilla pinta-aloilla, sillä se silppuaa ja kuormaa kasvuston suoraan kuljetusajoneuvoon yhdessä työvaiheessa.

Pienemmässä mittakaavassa kokoviljasäilörehu voidaan tehdä myös niittomurskaimella, jonka jälkeen kasvusto jätetään lyhyeen esikuivatukseen ja kerätään paalaimella pyörö- tai kanttipaaliksi. Pyöröpaalaus on yleinen valinta tiloilla, joilla ei ole omaa ajosilppuria. Tärkeintä on, että silppurin tai paalaimen asetukset ovat kunnossa: silpun pituus 2–4 senttimetriä parantaa tiivistymistä merkittävästi ja helpottaa rehun syöttöä karjalle.

Miten kokoviljasäilörehu varastoidaan ja tiivistetään oikein?

Kokoviljasäilörehu varastoidaan joko laakasiiloissa, aumassa tai paalattuna muoviin käärittynä. Kaikissa varastointitavoissa ilmatiiveys on ehdoton edellytys onnistuneelle säilönnälle. Laakasiiloissa ja aumoissa tiivistys tehdään traktorilla ajamalla ja lopuksi peittämällä muovilla sekä painottamalla huolellisesti.

Laakasiilon täyttö kannattaa tehdä ohuissa kerroksissa, noin 20–30 senttimetriä kerrallaan, ja jokainen kerros tiivistetään erikseen ennen seuraavan lisäämistä. Reunat ovat kriittinen kohta: niissä tiivistyminen jää helposti heikommaksi, ja juuri reunoilta alkavat pilaantumiskohdat ovat yleinen ongelma. Säilöntäaineen käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin, kun kuiva-ainepitoisuus jää alle 35 prosentin, sillä se parantaa käymistä ja vähentää pilaantumisriskiä.

Mikä tekee syysruisvehnästä hyvän kokoviljasäilörehukasvin?

Syysruisvehnä on erinomainen kokoviljasäilörehukasvi ennen kaikkea sen korkean biomassan, varhaisen korjuuajankohdan ja hyvän talvenkestävyyden ansiosta. Kokoviljasäilörehuksi korjattavana jo heinäkuussa syysruisvehnä vapauttaa pellon kesäkuun lopulla tai heinäkuussa muuhun käyttöön ja sopii hyvin viljelykiertoon.

Syysruisvehnä lähtee keväällä nopeaan kasvuun ja tuottaa runsaan, tiheän kasvuston, joka tarjoaa paljon sulavia hiilihydraatteja ja energiaa märehtijöille. Lajike kestää hyvin tauteja, mikä vähentää kasvinsuojelun tarvetta ja tukee kestävää viljelyä. Suomessa menestyvät lajikkeet, kuten Sequenz ja SU Toppus, on jalostettu erityisesti pohjoisia olosuhteita varten, ja ne yhdistävät hyvän talvenkestävyyden korkeaan satopotentiaaliin. Puintivalmiiksi syysruisvehnä tuleentuu elokuun puolivälissä, mutta kokoviljasäilörehuksi se on korjattavissa jo heinäkuun aikana, mikä on selkeä viljelytekninen etu.

Naturcomilla on yli 30 vuoden kokemus siemenalalta, ja valikoimastamme löydät syysruisvehnälajikkeet kokoviljasäilörehun tuotantoon. Mikäli kiinnostuit kuulemaan lisää, ole meihin yhteydessä yhteydenottolomakkeemme kautta! Voit myös koota siemenvalitsimemme avulla sinua kiinnostavat tuotteet suoraan tarjouspyyntöön. Tee se tästä. Tilan omien näkemysten ja vuosikymmenten asiantuntemuksemme avulla voimme suunnitella parhaan seoksen eri viljelytarpeisiin.